Herkkää juhlahumua

Kutsukortit rippijuhliin… 

Juhlakansa odottaa konfirmaatiojumalanpalveluksen alkamista.

Rakas rippilapsi <3 

Perhepotretti sekä sisaruskuva 

Sunnuntai 15.6.2014 oli tyttäremme konfirmaatio ja rippijuhlapäivä. Aurinko näytti säteensä jo aamuvarhain ja saimme nauttia koko päivän kauniista kesäpäivästä. Säätä saimme jännittää pitkin viikkoa etenkin, kun viikko oli ollut hyvin sateinen ja kesäkuun kylmät päivät olivat jo tulleet arkipäiväisiksi. 

Konfirmaatiojumalanpalvelus oli kaunis ja herkkä tilaisuus. Pappi puhui kauniisti nuorille. Oma pieni lapseni on toisten konfirmoitavien nuorten kanssa edessä ja pysähdyn miettimään, miten lapseni on kasvanut kohti nuoruutta salakavalasti. Hän on jättämässä lapsen saappaita jaloistaan ja astumassa kohti aikuisuutta. Sitä huomaa miettivänsä, että missä välissä tämä kaikki on oikein tapahtunut! Vastahan tämä rippilapsi oli pieni tyttö, joka aamuisin kiipesi äidin syliin halittavaksi ja suukoteltavaksi. 

Aamusta asti olo oli kovin herkkä ja liikuttunut. Kirkossa tuntui sama fiilis jatkuvan. Päivän edetessä kiitollisuus ja juhlamieli täytti mielen. Sukulaiset ja ystävät saapuivat juhlimaan kanssamme rippilasta. Päivä meni yhdessä hujauksessa ja tuntui, että päivä oli lyhyempi kuin koskaan aiemmin. Juhlavieraat saapuivat kolmessa erässä; sukulaiset, ystävät sekä rippilapsen ystävät. Koko päivä oli siis täynnä herkkää juhlahumua.

Nyt pari päivää juhlien jälkeen edelleen mietin, että mihin tämä aika on oikein rientänyt. Kuinka minulla voi olla jo näin isot lapset, kun itse olen kuitenkin vielä näin nuori. Toisaalta hyvin haikea olo ja samaan aikaan helpottunutkin olo. Haikea siitä, että lasteni lapsuus on takana ja helpottunut siitä, että siitä selvittiin kunnialla. Ei aina täydellisesti, mutta melko hyvin kuitenkin. 

Viherpeukalo heräilee talviunilta // Istutuspuuhissa

Vihdoinkin lämpöasteet ovat sitä luokkaa, että tämäkin viherpeukalo heräilee talviuniltaan. Pihamme karuuden vuoksi oli pakko saada ruukkukukkia piristämään mieltä ja pihan ilmettä.  Puutarhalta sain hyvät hoito-ohjeet ja neuvot, miten saan pidettyä kukat hengissä ja alppiruusut kukkimaan parhaimmillaan juhlapäivänä. Riittävästi vettä ja varjoisa paikka. Nähtäväksi jää, miten aurinkoisella pihallamme kykenen löytämään hyvän varjopaikan alppiruusuille. Ja kuinka saan useat nuput upeaan kukkaan oikea-aikaisesti! Jännittäviä aikoja siis sillä rintamalla! Vähän haastetta tähän arkeen. Minä kun en oikeasti ole viherpeukalo. Paha tapani on ollut tappaa kaikki, mikä on elävää ja vihreää... Ehkäpä kesän loppua kohden saatte tietää totuuden, miten näille kukille kävi. Itseänikin kyllä jännittää...

Terassin sekä pääoven sisäänkäynnin kuistin rakentamiset ovat myös alkaneet. Juhliin mennessä pitäisi saada ulos oleskelutilaa ja sisääntulo valmiiksi. Onneksi on näppärä mies, joka hoitaa nämä nakertelut. Muutoinkin pihan siistiminen käynnissä. Ylimääräiset rakennusjätteet kaatopaikalle ja polttopuut tarkasti järjestykseen uuteen paikkaan, lattiavalumiesten betonijätösten rikkominen ja roudaaminen pois, käytettävissä olevat laudat siistiin pinoon yms. pientä säätöä. 

Pihakalusteet pitäisi hankkia. Tai tehdä. Pari ideaa olisi, jos vain saan tuon käsistään kätevämmän osapuoleni innostumaan ideoistani. Niihin palataan vielä myöhemmin. 

Ihanaa, kun on lämmintä. Ja valoisaa. Ei millään malttaisi käydä nukkumaan. Kesäyöt ovat niin parasta, mitä tiedän! 

Juhlan tuntua ilmassa

 

On tullut aika aloitella oman pienen tyttöni, joka jo nuoreksi neidiksi on kasvanut, rippijuhlien valmistelut. Askartelupaja on ollut monta iltaa käynnissä. Kutsut ovat valmistuneet ja saatu jo postiinkin. Osa kutsuista on löytänyt jo perillekin. Nopeimmat ovat ehtineet jo ilmoittautuakin ja seuraavan viikon aikana odotellemme lopuilta kutsutuilta vastauksia. Mieluisa yllätys taisi tulla Sveitsistä, jossa perheemme ensimmäinen au pair asuu. Hän tulee juhlimaan rippilasta kanssamme! Hän on osa perhettämme ja on ilo saada hänet jälleen luoksemme. 

Aina yhtä jännää aikaa, kun rippilapsi suunnittelee omia juhlia; värimaailmaa, tarjoiluja, kutsuja, kukkia, vieraita jne. Lista on pitkä. Kaupoissa huomaa kulkevansa koko ajan katsellen ympärilleen ja etsien sopivan värisiä ja tyylisiä lautasliinoja, kynttilöitä, kakkukoristeita, juhlamekkoja, asusteita jne. 

Juhlien järjestäminen ja valmistelu on ihanaa aikaa. Annan itsestäni 110% tähän puuhaan. Tarjoilujen suunnittelu ja leipominen täyttää arkeni ennen juhlia. Teen pääosin tarjottavat kaikki itse, enkä osaa lopettaa leipomista ajoissa. Siinä suhteen ehkä pohjalainen suuruudenhulluus ottaa vallan ja tarjottavaa pitää olla vähintäänkin sen seitsemää sorttia. Mieluummin tietenkin enemmän. Vaikka vähempikin riittäisi. 

Juhlajärjestelyissä olen ajatellut helpottaa omaa osuuttani juhlapäivän osalta ja olen palkannut nuorten tyttöjen NY-yrityksen Pieni hetki juhlaa - http://pienihetkijuhlaa.wix.com/hetkijuhlaa joka hoitaa juhlissa tarjoilujen esillepanon, kahvin keittämiset, tarjoilut yms. askareet. Itse saan nauttia juhlista ilman keittiössä hääräämistä. 

Olisi mukavaa saada vinkkejä ja uusia ideoita tarjottavista. Mikä on suosikkiherkkusi juhlissa? Mikä kruunaa juhlapöydän? 

Nyt viikonloppuna juhlimme tuoreita ylioppilaita. Useampi kutsu tuli tänä vuonna, joten huominen päivä meneekin juhlahumuissa! Ihanaa olla osallisena ylioppilaiden juhlapäivänä. Onnea ihan jokaiselle uudelle ylioppilaalle ja valmistuneelle! Olette juhlapäivän ansainneet!! 

Täällä taas

V-I-H-D-O-I-N-K-I-N-!! Kauan odotettu muutto. Onnellisesti ohi. Kuvat muistoina. Tästä johtuu myös tämä blogihiljaisuus. Mieli olisi tehnyt kirjoittaa, mutta tunteja ei saanut vuorokauteen puristettua yhtään enempää. Eikä voimia itseensä, vaikka kuinka yritti. Viimeiset päivät tuli tehtyä töitä raksalla pitkiä päiviä ja kotona piti kiireellä pakata tavaroita muuttolaatikoihin. Siinä ohessa piti vielä tehdä pari pakollista koulutehtävää, jotka piti saada palautettua huhtikuun lopussa, eli siinä samassa hässäkässä, kuin muuttokin piti hoitaa. Kaikesta selvitty ja ihan kunnialla. Olo on todella iloinen ja onnellinen. Oma uusi kotikin tuntuu niin kodille, vaikka ei ihan valmista vielä olekaan. Sormet syyhyä sisustamisen pariin, mutta opettelen, ettei kaikkea tarvitse saada heti ja kerralla valmiiksi. 

Muutto- ja rakennushässäkän keskellä sain nauttia myös valmiista pöydistä, joita ihanat ja rakkaat ystävät olivat valmistaneet. Ne toivat arkeen sellaista juhlaa, jonka voimin jaksoi läpi unettomien öiden. 

  

Lyhyesti pakko kertoa vielä, että sain osallistua ihanan Lauran puuhaamaan blogitapaamiseen Lankamaailmaan. Uusi harrastukseni sai taas lisää tuulta purjeisiin. Innostus on valtava, taidot eivät. Silti olen päättänyt olla sitkeä ja oppia. Blogitapaamisessa sain oppia korin virkkamiseen. Oppimisen ilo ja riemu oli valtava. Edellinen yritys kun näytti enemmän pallolta kuin korilta, eikä valmistunut koskaan. Ei siitä nytkään kaunis tullut, mutta valmis se on. Ja paljon enemmän muistuttaa koria kuin edeltäjänsä. Olen ehkä oppinut jotain… Kuvasatoa alla. Pahoittelen kuvien laatua… 

Ulko-oven asennusta ja ikkunan pesua

Jes, vihdoinkin saimme tilaamamme ulko-oven ja raksaovelle saimme jättää hyvästit. Ikävä sitä kulahtanutta ja melko kamalan näköistä ovea ei tule ikävä, vaikka hyvin palvelikin rakennusajan meitä! Hieman on tuo uusi ulko-ovi komeampi, ainakin minun mielestäni! Ovi tilattiin Skaalalta ja kaksivärisenä. Sisälle ovi on valkoinen ja ulos tumman harmaa.  Näin oven väri sopii parhaiten talon sisä- ja ulkovärityksiin. Erittäin hyvä valinta ja olen enemmän kuin tyytyväinen oveen. Pian pääsee sitä paremmin ja enemmän testailemaan, kun muutto häämöttää jo ihan tosi lähellä! 

Ikkunatkin tuli pestyä, kiitos appivanhempien! Kävin ostamassa kärcherin ikkunapesurinkin, mutta siinä ei akku riittänyt koko talon ikkunoihin, joten appivanhemmat pesivät perinteisin menetelmin ikkunat. Ja puhdasta tuli! Pitänee tuo härveli sitten testata paremmin, kun olemme asettautuneet taloksi ja koira saanut ensimmäiset ikkunat sotkettua. Pitäähän sen kuitenkin päivystää ikkunalla ja tarkkailla ympäristöä ja saada samalla ikkunat sotkettua… 

Nyt takaisin muuttopuuhiin. En tiedä, mitä ihminen tekee näin paljolla määrällä tavaraa… Aina muutossa huomaa, miten sitä onkin kaappeihin kertynyt. Jahka elämä rauhoittuu, on ehkä syytä tehdä pieni inventaario kaappeihin. Nyt kiireellä kaikki laatikoihin ja uuteen kotiin. 

Ihanaa pian alkavaa toukokuuta teille! Kohta on kesä!! 

Arjen kuvasarjan viimeinen päivä 5/5

Tänään on ollut erilainen päivä. Tapahtumarikas päivä. Ihana päivä. Ja miten lämmin ja aurinkoinen päivä. Kotipäivä. Kirkkopäivä. Pakkauspäivä. Ostospäivä. 

Elämä on yllätyksiä ja yllättäviä käänteitä täynnä. Lapsiperheen arki on perheessämme muuttanut muotoaan ja arjen haasteet ja tunteet ovat erilaisia. 

Aamulla pakkailimme matkalaukkua, kun rakas kuopuksemme oli lähdössä kuoromatkalle Saksaan. Yksin, ilman äitiä, matkaseuranaan noin satapäinen kuoro ja riittävä määrä aikuisia. Voi, miten olisi tehnyt mieli nousta tuohon bussiin. Kaksi kuororeissua olen matkassa ollut toisen tyttäremme kanssa, mutta nyt muuttopuuhat pakottivat minut jäämään linja-auton ulkopuolelle ja tyytyä vilkuttelemaan matkaan lähtijöille. Voi mitä tunteiden vuoristorataa. Haikeaa ja samalla ylpeyttä siitä, että lapseni kokeilee siipiään. Kasvua kohti  nuoruutta, aikuisuutta ja vastuunottoa. On hyvä harjoitella itsenäisyyttä. Turvallisesti, luotettavien aikuisten valvonnassa ja seurassa. 

Kuoro piti ennen matkaan lähtöään konsertin kirkossa. Kylmät väreet meni konsertin aikana useita kertoja ihossa ja taisi siinä välillä silmäkulmakin kostua. Niin oli kaunista ja hyvin sointuvaa laulamista. Kiitos jälleen upealle kuoronjohtajalle kuoron luotsaamisesta. Hyvää työtä olet tehnyt! 

Esikoinen teki tänään ostoksia, joiden myötä äidin yöunet vähenevät taas hetkeksi. Jännää, miten sitä on huolissaan, vaikka luottaakin lapsen taitoon ja järkeen liikenteessä. Menee aikaa totutella, että lapsi liikkuu jälleen kaksipyöräisellä. Josko sitä joskus saisimme isännän kanssa lainata ja pääsisimme ilta-ajelulle auringonlaskiessa. 

Ja mitäs sitä muuta päivään mahtuukaan… pakkaamista! Muutto on ihan pian. Ihanaa ja jännää sekin! Niin ja vielä yksi viheliäs koulutehtävä. Tunnuslukuanalyysia pitäisi osata avata, selventää ja soveltaa sellaisen yrityksen toimintaan, josta ei itse ymmärrä yhtään mitään. Onneksi pari päivää aikaa saada tehtävä tehdyksi. ;) 

Arki kuvina 4/5

Tänään on ollut hyvä päivä ja tehokas. Kaikella tapaa. Aamusta energisenä kaupoille kuopuksen kanssa. Aikaa vierähti useampi tunti liikenteessä ja vasta iltapäivästä pääsin työmaalle sorvin ääreen. Keittiön kimpussa vierähti tämä(kin) päivä. Kyllä oli haastetta palapelin kanssa, mutta valmista tuli! Hiphurraa!! Ja mikä parasta, vain yksi osa puuttuu!!   Sarana. Tosin se tarkoittaa sitä, että kaappi jää toistaiseksi ilman ovea. Nyt ei haittaa sekään, kun niin hyvillä mielin päivän uurastuksen jälkeen voin olla! Lattiatkin tuli valmiiksi. Pasi sai tänään loput makuuhuoneista ja kaikki vaatehuoneet laitettua laminaattiin! Huomenna sitten väliovien kimppuun! Mutta sitä ennen ehtii tapahtua vaikka mitä meidän perheessä. Niistä lisää huomenna.