Vihdoinkin lämpöasteet ovat sitä luokkaa, että tämäkin viherpeukalo heräilee talviuniltaan. Pihamme karuuden vuoksi oli pakko saada ruukkukukkia piristämään mieltä ja pihan ilmettä. Puutarhalta sain hyvät hoito-ohjeet ja neuvot, miten saan pidettyä kukat hengissä ja alppiruusut kukkimaan parhaimmillaan juhlapäivänä. Riittävästi vettä ja varjoisa paikka. Nähtäväksi jää, miten aurinkoisella pihallamme kykenen löytämään hyvän varjopaikan alppiruusuille. Ja kuinka saan useat nuput upeaan kukkaan oikea-aikaisesti! Jännittäviä aikoja siis sillä rintamalla! Vähän haastetta tähän arkeen. Minä kun en oikeasti ole viherpeukalo. Paha tapani on ollut tappaa kaikki, mikä on elävää ja vihreää... Ehkäpä kesän loppua kohden saatte tietää totuuden, miten näille kukille kävi. Itseänikin kyllä jännittää...
Terassin sekä pääoven sisäänkäynnin kuistin rakentamiset ovat myös alkaneet. Juhliin mennessä pitäisi saada ulos oleskelutilaa ja sisääntulo valmiiksi. Onneksi on näppärä mies, joka hoitaa nämä nakertelut. Muutoinkin pihan siistiminen käynnissä. Ylimääräiset rakennusjätteet kaatopaikalle ja polttopuut tarkasti järjestykseen uuteen paikkaan, lattiavalumiesten betonijätösten rikkominen ja roudaaminen pois, käytettävissä olevat laudat siistiin pinoon yms. pientä säätöä.
Pihakalusteet pitäisi hankkia. Tai tehdä. Pari ideaa olisi, jos vain saan tuon käsistään kätevämmän osapuoleni innostumaan ideoistani. Niihin palataan vielä myöhemmin.
Ihanaa, kun on lämmintä. Ja valoisaa. Ei millään malttaisi käydä nukkumaan. Kesäyöt ovat niin parasta, mitä tiedän!
