Olen ollut niin lomalla

Kyllä se vaan on ihan liian lyhyt - Suomen kesä meinaan. Mutta sitäkin mukavampi. Sitä yrittää kesällä ehtiä tekemään kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Aivan kuin elämä loppuisi kesän jälkeen tai ainakin hidastuisi. Vaikka kyllähän se taitaa vähän hidastuakin. Pimeät illat eivät houkuttele ihmisiä samalla tavalla liikkumaan kuin valoisat ihanat kesäillat ja -yöt.

Blogihiljaisuus on kesän syytä, sanoisin. Tuntuu, että olen ottanut kesästä kaiken irti, mitä on ollut otettavissa. Nauttinut yötä myöten Suomen kauniista ja valoisasta luonnosta. Ihaillut auringon nousua ja laskua, nauttinut lämpimistä aamuista, päivistä ja illoista. Ollut vaan ja nauttinut. Ja suurimman osan ajasta -valitettavasti- ilman kameraa. 

Tietokoneen olin haudannut työpöydälleni sopivan pienen paperipinon alle ja vasta nyt sitä sitten olen hiljalleen käynnistellyt. Katsonut, suostuuko se vielä yhteistyöhön. On tehnyt hyvää niin koneelle kuin itsellenikin olla erossa hetken toisistamme. Kohta vietämme taas tunteja yhdessä, kun opinnot taas hiljalleen käynnistyvät syksyn osalta. 

Mitä vielä kesään tulee, niin kesällä sain todellakin nauttia perheestä, ystävistä, matkoista, rakentamisesta, sisustamisesta, juhlista, lomasta ja myös sopivasti hiljaisuudesta. Matkaan mahtui myös "luopumista" ja ikävääkin. Elämää siis monin maustein. 

Muutamia kesämuistoja vielä kuvin. 

Ja jottei totuus unohtuisi…