Se on nyt siinä. Tämän kesän lomat ja matkat tehtynä. Elokuun kylmyydestä saatiin karata vielä etelän aurinkoon ja lämpöön. Täytyy kyllä kiitellä hyvää tuuria tai onnea siitä, että Suomen kesän kylmimpinä hetkinä sain pakata matkalaukkuihin bikinit ja aurinkorasvat ja viettää lomani lämmössä. Heinäkuun helteet saatiin nauttia kotipihassa. Ei siis yhtään hullummin ollut asiat tänä kesänä.
Tällä kertaa matka suuntautui Kreetalle. Matkaseurani matkusti kohteeseen päivää ennen minua. Minulla oli hyvä syy jättäytyä alkuperäiseltä lennolta ja varata uusi lento seuraavalle päivälle… Syy siihen, miksi tällainen ratkaisu selviää myöhemmin.
Koska lentoni lähti klo 6:00 aamulla, päätin lähteä kentälle illasta. Hyppäsin kymmenen junaan, joka oli Tikkurilassa yhdentoista aikaan. Siitä linja-auton kyytiin ja kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Perillä taisin olla puoli kahdentoista aikaan. Onneksi sain tehtyä automaatilla check-inin heti kentälle päästyäni, pääsin turvatarkastukseen ja odottelemaan lähtöä lähtöselvitysportille. Tai lähinnä nukkumaan sinne. Helsinki-Vantaan kentältä löytyi ihanan hurmaava tila, jossa oli mahdollisuus lepoon. Käytettävissä oli ohuita makuualustoja nopeimmille. Itse en kuulunut tuohon joukkoon, mutta jo se, että pääsee pitkäkseen helpottaa nukkumista. Pari tuntia sain nukuttua ennen koneen lähtöä. Täytyy sanoa, että olin yllättynyt löydöstäni. Todella loistavaa palvelua lentoa odotteleville matkustajille!!
Matka taittui tutulla ja turvallisella Finnairin koneella ja tottakai piti napata kuva niin koneesta kuin myös aamiaisestakin!! Oli kyllä ihan maukas ja täyttävä aamiainen. Kiitos Finnair!
Kreetalla asustelimme Rethymnonissa. Melko vilkas ja eläväinen kaupunki. Toisinaan tuntui, ettei tuo kaupunki hiljene koskaan. Kaupunki on yhdistelmä uutta ja vanhaa. Itse tykkään etelän kohteissa tuosta vanhasta. Minusta ränsistyneet talot, vinksallaan olevat ovet, kapeat kujat, lukuisat kirkot, kilometrien mittaiset rannat, kristallin kirkkaat vedet herättävät ihastusta. Sanatonta kauneutta, jota voisi ihailla loputtomiin.
Matkan yksi tärkeimpiä asioita oli tietenkin syöminen. Kreikkalainen ruoka on aina takuuvarmaa, puhdasta, maistuvaa ja ennenkaikkea turvallista syödä! Itselleni ei tullut kertaakaan ajatusta siitä, ettenkö uskaltaisiko syödä jotain ruokaa. Tonnikalasalaatti ja moussaka olivat omat lempiruokani! Ne olivat kyllä NIIN hyviä! Alla muutamia pakollisia ruokakuvia.
Pieni mainospläjäys parista hyvästä ravintolasta, jotka sijaitsivat Rethymnonin vanhassa kaupungissa. Pieni Tarverna Kyria Maria. Hyvä ruoka, ystävällinen palvelu eikä hintatasokaan päätä huimannut. Voin suositella tätä lämpimästi.
Hauska löytö oli myös tämä Taverna Akri Garden. Sisäpihalla kaunis "puutarha", jonne pöydät olivat laitettu. Idyllinen ja mukava paikka. Ruoka oli myös erittäin hyvää.
Kaikkein paras palvelu oli kuitenkin keskustasta noin kahden kilometrin päässä sijaitsevassa rantaravintolassa, restaurant Tropical, josta ei valitettavasti ole julkaisukelvollista kuvaa itselläni olemassa. Ravintola oli, kuten uset ravintolat tuntuivat olevan, perhomisteinen. Palvelu oli mitä mainioin ja ruoka hyvää. Suosittelen!
Lomalla vuokrasimme avoauton yhdeksi päiväksi ja huristelimme sillä tukat hulmuten kohti paratiisia. Jos näin asian voisi ilmaista. Kristallin kirkas vesi ja valkoinen kuuma hiekka, lämmin vesi ja auringon paiste. Mitä muuta sitä voisi biitsiltä odottaa? Elafonisin hiekkaranta ja kristallinkirkas turkoosiin taittuva laguuni oli todellinen helmi. Ja kaiken sen ajomatkan arvoinen. Arviolta kolme tuntia taitoimme matkaa hotellilta rannalle. Ajomatkalla yksi pysähdys. Ja miten sen olisimme muutenkaan käyttäneet kuin syömiseen.
Koska perinteisiin kuuluu mopoajelut, vuokrasimme lomalla myös skootterit kolmeksi päiväksi. Kartalta etsimme sopivia kohteita kohtuullisen ajomatkan päästä. Kaksi erilaista, mutta hyvin kaunista rantaa oli noin tunnin ajomatkan päässä. Etelärannalla sijaitseva Prevelin ranta oli huikea kokemus. Jo ajomatka sinne herätti monenmoista tunnetta melkein kauhusta suunnattomaan sanattomuuteen upean luonnon äärellä. Maisemat olivat henkeäsalpaavat kauneudessaan ja kauheudessaan.
Prevelin rannalle johti satojen, ehkä jopa tuhansien rappusten polku. Matka alas oli pitkä ja maisemat upeat. Ranta palkitsi kyllä perille saapujat. Prevelin rannalle virtaa myös joki alas rotkosta. Hauska pieni lisä rannassa. Ja mitä tulee paluumatkaan… Paluumatkan ylämäki, sitä ei voi edes sanoin kuvailla. Onneksi selvisin kuitenkin ylös saakka ilman vetojuhtaa.
Kourna-järvi, Kreetan ainut makeavetinen järvi, sijaitsee vuoren juurelle muodostuneessa altaassa. Vesi tulee järveen vuoren sisälle muodostuneista vesivarastoista, jotka pulppuavat lähteinä ja puroina järveen.
Järven rannalta saattoi vuokrata polkuveneitä ja näinollen saattoi järvellä viettää aikaa niin polkien kuin uidenkin. Ja polkuveneitä järvellä riittikin. Itse en tohtinut järveen mennä, koska en ui vesissä, joissa näen kaloja. Eihän ne sintit isoja olleet, mutta sen verran isoja kuitenkin, ettei minua pystynyt kukaan houkuttelemaan veteen. Ja totta, vesi kuulemma oli makeaa. Ehkä sen joku seurueestammekin testasi.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitinkin, että maisemat olivat henkeäsalpaavat moporeittimme varrella. Ja tässä siihen vielä yksi syy. Erityisesti siihen, miksi se henki salpautui välillä myös kauhusta. Kanjonin laidalla ajaessa ehti välillä miettiä myös sitä mahdollista ja mahdotonta ajatusta, että jos vaikka se tuuli, joka oli todella voimakasta, nakkaisi meidät kanjonin pohjalle, tai jos se irtokivi sittenkin juuri nyt lähtisi vuorenseinämältä liikkeelle. No ei lähtenyt, eikä tuulikaan nakannut. Kaikanlaisia ajatuksia sitä osaakin ajatella. Nyt jo hymyillyttää, mutta ajon aikana ei koko aikaa hymyillyttänyt. Kameralla yritin vauhdissa napsia kuvia, minkä kerkesin ja uskalsin.
