En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että täysi-ikäisyys pelottaisi nuorta. Jotenkin kuvittelin, että sitä odotetaan malttamattomana ja iloitaan siitä, että kohta ollaan "aikuisia". Saa vapauden päättää omista asioista ja vapautuksen kotiintulo ajoista, liikkuminen helpottuu ajokortin myötä ja vaikka mitä positiivisia asioita. Ei sitä täysi-ikäisyyttä kuitenkaan ihan ilolla meillä odotettu. Tuntui, että sitä jännitettiin eikä haluttu olla vielä täysi-ikäisiä. Ehkä ajatukset vastuusta pelotti, koska vapauden vastapainona tulee myös vastuun ottaminen. Ja se jännittää, jopa pelottaa. Olemme kannustaneet ja opettaneet nuorta hiljalleen pienissä arjen asioissa ottamaan vastuuta ja opettelemaan hoitamaan niitä.
Pankkiasioinnit siirtyivät täysi-ikäisyyden myötä täysin nuoren omille harteille. Tämä oli hänen toive ja yhteinen päätös. Oppii näin hoitamaan raha-asiat itse. Työhön liittyvät asiat hän hoitaa itsenäisesti. Yhdessä opettelimme, miten verokortin saa tilattua verotoimistosta ja kuinka hän saa skannattua tärkeät paperit suoraan työnantajalle. Pieniä, mutta niin suuria asioita nuoren elämässä. Yhdessä niitä on hyvä ollut opetella. Ja opetellaan vastakin. Kaikkea, mitä eteen tulee. Ja missä apua tarvitsee.
Ajokorttikin saatiin yhteistuumin hankittua. Ajo-opettajan roolissa minä äitinä ja tytär ajo-oppilaana. Hämmästyin, kun aikanaan tytär sanoi, että haluaa minun opettavan hänet ajamaan, kuten opetin isoveljensäkin. No eihän siinä sitten muu auttanut. Hieman jännittävissä tunnelmissa ajotunnit aloittelimme ja monta hauskaa harjoituskertaa saimme käydä yhdessä läpi. Oppilas oli kyllä erittäin hyvä ja nopea oppimaan. Noin kolmen kuukauden harjoittelun jälkeen ajokortti olikin jo taskussa. Teoria ja inssi ensi yrittämällä läpi. Ei sitä äitinä voinut muuta, kuin olla ylpeä omasta tyttärestään.
Liukkaalla radalla kävimme ehkä ne kaikkein pelottavimmat, mutta samalla myös hauskimmat hetket. Ihania oivalluksia oppilaalla itsellään ja rohkeutta kokeilla eri nopeuksia, uskallusta ajella "lintassa", kokeilla käkkärikäännöksiä ja vaikka mitä. Ei ne kaikki mennyt ensi yrittämällä ihan putkeen, mutta loistava oli lopputulos. Ainoa kysymys mikä minulle esitettiin opetuksen aikana oli se, että miten auton saa käynnistymään, kun se kerran sammui lähtötilanteessa… Oli tainnut moinen jo unohtua siinä menossa.
Kun tuli päivä, jolloin rakas tyttäreni täytti sen surullisen kuuluisan 18-vuotta ei ollutkaan niin kamalaa, kuin mitä hän oli odottanut. Aamulla heti kello 8:00 inssiin. Sieltä sitten ajolupa taskussa kouluun, josta iltapäiväksi Helsinkiin Gaala-juhlaan. Illalla kavereiden kanssa ajelulle. Päivän päätteeksi kotiin saapui iloinen ja onnellinen täysi-ikäinen nuori neiti. Ei se ollutkaan pöllömpää täyttää 18 vuotta!
.jpg)
