Kesä tuli ja meni, voisi näin lokakuun ensimmäisenä päivänä jo todeta. Enää ei ilmat tule lämpeämään tämän vuoden puolella hellelukemiin. Ei, vaikka kuinka toivoisi. Täytyy siis näin blogiin päivittää vielä yksi kesämuisto. Yksi monista, vaan ei vähäisimmistä.
Kuten täällä olen jo aikaisemmin kertonutkin, niin esikoiseni astui puolustusvoimien riveihin suorittamaan omaa palvelustaan heinäkuussa. Elokuussa hän lausui sotilasvalan muutaman muun alokkaan kanssa. Sain kuin sainkin olla tässä sotilasvala-tilaisuudessa mukana - onneksi. Tilaisuus oli erittäin juhlallinen ja koskettava. Tavallaan se kaikki tuli ihan iholle.
Päällimmäinen tunne oli kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että saan asua itsenäisessä Suomessa. Kiitollisuus Suomen veteraaneille siitä, mitä he ovat tehneet sen eteen, että me saamme nauttia itsenäisestä Suomesta.
Toki, herätti tämä tilaisuus myös ajattelemaan sitä, että oma lapseni seisoo tuolla rivissä, satojen muiden alokkaiden kanssa. Ajatuksena, että ovat valmiita tekemään Suomen eteen kaiken tarvittavan, mikäli sellainen tilanne eteen tulisi. Äitinä tämä ajatus oli hyvin ristiriitainen. Ajatukset kulkivat pitkin ja poikin ja tunneskaala oli laaja. Iloa ja kiitollisuutta, samalla myös pelkoa, mutta myös turvallisuutta. Onnellinen kuitenkin.
Miten on niin vaikeaa uskoa, että tämä peti on sen saman henkilön, joka on asunut saman katon alla allekirjoittaneen kanssa? Pitäisiköhän vaatia kotonakin jatkossa hieman enemmän. Ja kaapin sisältö - miten täydellisessä järjestyksessä kaikki oli!! Ei kai sitä pidä niin isoa vastapainoa pitää kodin ja tuvan välillä, ettei kotona voisi olla kaikki myös viimeisen päälle järjestyksessä…?
Niin, ja kerrottakoon nyt myös se, miksi lähdin sinne aikaisemmin kerrotulle matkalle vuorokauden muuta seuruetta myöhemmin. No, osallistuin tähän juhlallisuuteen kotipuolessa. En halunnut jättää lapseni sotilasvalaa väliin ja ostin uuden lentolipun seuraavalle päivälle. Paluulentokin olisi ollut päivää myöhemmäksi, mutta käytin sen jo aikaisemmin ostetun lentolipun paluulennon ja tulin seurueeni kanssa samaa matkaa kotiin.
p.s. olen kovaa vauhtia laittamassa sisustuskuvia kodista myös tänne blogiin. Valitettavasti jostain syystä kamera ja tietokone eivät tee yhteistyötä, enkä saa siirrettyä kuvia koneelle! Nyt olisi kyllä viisaat neuvot hyviä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä…
Iloa ja aurinkoa lokakuulle!
